LAB-ammattikorkeakoulun Mukkulankadun kiertotalouslaboratoriossa valmistettiin peltokoealoja varten ravinneseokset, joiden ainesosina käytettiin kaurankuoresta kiertotalouslaboratoriossa pyrolysoimalla valmistettua biohiiltä, mäskin mädätyksessä syntynyttä rejektiä paikalliselta biokaasulaitokselta sekä läheiseltä kalankasvattamolta peräisin olevaa lietettä.
Ravinneseosten typpi- ja fosforipitoisuuksien haluttiin vastaavan koetilalla tavallisesti käytettävän lannoitteen pitoisuuksia, joten oikean sekoitussuhteen laskemista varten kalalietteestä ja biokaasulaitoksen mäskirejektistä täytyi määrittää typpi- ja fosforipitoisuudet, joista typen määrä oli ratkaisevampi lopullisia sekoitussuhteita laskettaessa. Kalalietteen pitoisuudet tilattiin ulkopuolisesta laboratoriosta, mutta rejektin pitoisuudet määritettiin LAB-ammattikorkeakoulun analyysilaboratoriossa spektrofotometrisellä menetelmällä Hachin kyvettitesteillä LCK 338 ja LCK 350. Spektrofotometri mittaa, kuinka paljon valoa vesinäyte absorboi valon kulkiessa sen läpi (Hach 2024b), joten optimaalinen näyte olisi kirkas ja väritön.
Biokaasulaitosten mädätysjäännöksessä olevan sameuden ja värin epäiltiin saattavan aiheuttaa mittausepävarmuutta spektrofotometriä käytettäessä, joten menetelmän luotettavuutta kartoitettiin vertaamalla tuolloin saatavilla olleen mäskiympin kyvettitestien tuloksia akkreditoidun laboratorion tuloksiin. Kyvettitestien mukaan kokonaistypen määrä mäskiympissä oli 2,74 g/l ja akkreditoidulla menetelmällä saatu tulos samasta ympistä oli 3,1 (± 0,61) kg/m³. Fosforipitoisuudeksi saatiin kyvettitesteillä 0,382 g/l ja akkreditoidusta laboratoriosta 0,31 (± 0,05) kg/m³, joten tarkkuuden katsottiin olevan riittävä. Yksiköt g/l ja kg/m³ vastaavat toisiaan. Lisäksi käytettiin Hachin Addista-laadunvarmistusmenetelmää, jolla määrityksessä käytettyjen laimennosten voitiin varmistaa olevan onnistuneita (Hach 2024a). Ympistä oli tehty typen ja fosforin määrityksiä varten 10-, 20- ja 50-kertaiset laimennokset. 10-kertaisella laimennoksella tulos ylitti määritysrajan, joten tuloksissa huomioitavia olivat 20- ja 50- kertaiset laimennokset, joista Addistan tulosten perusteella valittiin laadukkain laimennos tulosten laskemiseen.
Lopullisissa ravinneseoksissa käytetyn rejektin kokonaistyppipitoisuudeksi saatiin kyvettitesteillä 2,52 g/l ja kokonaisfosforipitoisuudeksi 0,56 g/l. Ymppi ja rejekti erosivat toisistaan siltä osin, että aiemmin mitatun ympin väri oli lähes musta ja ravinneseoksissa käytetty rejekti oli harmaata. Lisäksi rejektissä olevat mäskin jäämät oli pyritty hienontamaan sauvasekoittimella ennen kyvettitestien tekemistä. Rejektin 10-, 20- ja 50-kertaisille laimennoksille tehtiin myös laadunvarmistus Hachin Addistoilla LCA 703 ja LCA 708.